6.2.2016

Laskiaispulkkatarina


Heippa taas rakkaat kuonojenystävät!

Viikkoa ennen laskiaissunnuntaita päätimme parhaan kaverini Sulon kanssa viettää oikein ikimuistoisen pulkkajuhlan. Sellaisen, että koko kylä muistaisi. Koska olen mitä ilmeisimmin vetokoirien jaloa sukua (ks. kuva alla, olen siinä vasemmanpuoleinen, iskä istuu oikealla) halusin näyttää koko kylälle, että voimassa ja kestävyydessä löytyy!

Mä ja iskä.
Niinpä karkasimme Sulon kanssa iltalenkin yhteydessä. Emännät huutelivat ja maanittelivat makkaranpaloilla, mutta me ei menty. 
Minä kyllä jo olin menossa, mutta Sulo piti hännästä kiinni. 
Sitten kun kaikki olivat luovuttaneet ja menneet nukkuumaan, me aloimme Sulon kanssa kerätä talojen pihoilta pulkkia keskelle kylän päätietä, Ajateltiin laittaa ne kaikki peräkkäin ja oltaisiin sitten vedetty siinä koko revohkaa - ainakin 100 ukkoa kyydissä ja 200 vauhti ja 300 km:n matka.

...

Kaikki sujui ihan hyvin,
Ainakin siihen asti, kun aamulla ensimmäiset kyläläiset alkoivat lähteä aamulla töihin. Autoja tuli joka risteyksestä ja ne tömäsivät pulkkakasaan, toisiinsa, ojanpenkkaan ja vähän ojanpohjaankin. Varsin kurjia kuskeja tuntuivat olevan ja ihan kamalia kiroamaan - en ole vastaavaa kuullut edes Komissa ollessani kansainvälisten koiraharrastajien kiroilukisojen päätuomarina. Sitten yksi vanha auto valutti ojaan bensaa ja joku oli varmaa nakannut aamutupakin sinne ja niin piti hälyyttää palokunta, joka liukasteli itsensä erään talon seinään ja sitten jo tuli poliisitkin ja Karpo.

Kuulustelut olivat alta aikayksikön käynnissä. Joku oli nähnyt koiranpoikien viilettävän pihoilla ja niin kaikki koirat määrättiin tunnistusriviin.

Sulo sanoi jälkeenpäin, 
että meillä ei olisi ollut mitään hätää, jos en minä olisi koko ajan yrittänyt olla näyttämättä naamaani.
Siitä ne arvasivat ja johtihan ne jäljet sylttytehtaalle.

Tunnistusrivi; mitään ei olla tehty.


Nyt ollaan sitten oltu kovastikin kiltisti ja kotiarestikin loppuu varmaan ensi jouluun mennessä.
No, itseasiassa minun tarvitsee vain kerran hymyillä ja katsoa anovasti
ihanilla ruskeilla koiransilmilläni emäntääni,
niin olen taas suuressa suosiossa!

Niin helppoa se on!

Riehakasta laskiaisaikaa toivoopi

Bivis pikkuruikkuinen

7.12.2015

Varokaa heikkoja jäitä - kun niitä joskus tulee!


Pakko laittaa viimetalvinen kuva, kun tämänpäiväisessä joulukuun kuvassa nurmikko rehottaa ja ihmiset kulkee shortsit jalassa kaupungilla. Eniten minua huolettaa se, miten Joulupukki saa toimitettua kaikki lahjani (luu, leluja, uusi hihna, vähän koiranhoitotarvikkeita ja 12 kg kinkku). Reki ei kulje järin sujuvasti ja porot ottaa nokkiinsa, kun joutuvat kiskomaan yli voimiensa. Voi tätä koirapojan tuskaa!

Piti vaan kirjoittaa teille pieni talvinen tarina ja opetus. Heikoista jäistä ajattelin varoittaa, mutta ei niitä nyt ole niitä heikkojakaan jäitä. Ehkä aikuisten mehulaseissa. Tietysti kyllä niistäkin voi varoittaa, varsinkin näin pikkujouluaikana, mutta se on toinen juttu.

Se hyvä puoli tässä tietysti on, että lumikola ei kulu, mutta pimeyttä helpottaisi kummasti valkoinen hanki, ilmassa leikkivät hiutaleet ja kirsunpäätä nipistelevä pikkupakkanen.
Jokohan ensi yönä tulee yllärilumet!


Teille pikkujoulua toivotellen,

Bivis pikkuruikkuinen

24.6.2015

Juhannus tuli ja meni

Heippa herrantertut!

Ensimmäinen juhannukseni Suomessa. Odotin sitä kovasti, koska kaikki ihmiset näyttivät ostavan 100 - 200 kg makkaraa (tarkkailin heitä marketin pihalla salaa). Ehkä se on joku alkusuomalainen tapa lepyttää esiaikaisia maahisia - makkaraa mennikäisille niin seuraavana vuosi on suosiollinen.
No ainakin makkarakauppiaalle on.
Kyllä tuollaisilla makkaramäärillä pitäisi tulla jättipotti Lotossa joka perheeseen.

Makkaralla täytetty Kukka-Bivis

Tein sitten juhannustaiankin. Kaverini Sulo vinkkasi, että laita seitsemän eri koiran karva kuonon alle juhannusyöksi niin näet unessasi ihanan narttukoiran. Niinpä näin kovastikin vaivaa kerätessäni noita karvoja. Jännityksellä sitten kävin yöpuulle pehmoinen koiranmahani makkaraa täynnä ja unen siivillä narttukoirasta haaveilemaan.
Yöllä sitten heräsin, kun karvat kutittelivat nokkaa, mahassa nipisteli liiallinen makkaransyönti ja kolme itikkaa herkutteli kirsuni päällä! Ei haisuakaan söpöistä puudeleista!

Voihan olla, että yksi niistä karvoista oli naapurin kissan. Otettiin vähän yhteen, mutta siitä kerron joskus myöhemmin. Siitä kissasta on vähän paljon kerrottavaa.


Itsenappaamani juhannuskuva.

Höh, nyt joku harakka poksahti tuohon pihalle, 
täytyy käydä moikkaamassa sitä.

Kesä, täältä tullaan!

Bivis-pikkuruikkuinen


P.S. Vien aina joskus emäntäni koirakouluun
 (siellä kyllä käy meille hauveleille usein kuin ihmisilläkin, että joukossa tyhmyys tiivistyy;)
 Ei oikein jakseta keskittyä asioihin, kun on niiiin paljon nuuskuteltavaa. 

No, siellä oli yksi innokas fanini ja ohessa opetuskuva.

"Älä luttaa innoissasi korviani."










9.6.2015

Hau hau, hod dog ja know hau. Ja Hiri!

Hot Dog.
Terve elikkäs hau!
Voisi jopa sanoa know hau, kun olen niin toimelias koirapoika. Kuten kuvasta näkyy, olin TAAS töissä Tulikukossa sunnuntaina, portsarikoiran velvollisuus (ja ette kerro kellekään, mukava siellä on olla silitettävänä & taputeltavana, nuuskia juttuja ja tuttuja.) 
Ja minä kylläkin aika paljonkin nukun työpaikalla, 
kannataisi sinunkin kokeilla. 
Miten niin ei oikein käy.
Silmät vaan kiinni ja ruoto suoraksi.


 Emäntä ja Tulikukon tytöt väsäilivät jotain smuuutietieta (en saanut oikein selvää, vaikka haukunkin monilla kielelliä;) Asiakkailta ainakin tuntui tulevan ihastuksen huudahduksia, mutta kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että 
pulla 
se on terveysruokaa parhaimmillaan.
 Superfoodia. 
Ja muuten, kun vetelee koko pellillisen niin nukuttaa ainakin.
En se minä ollut, se oli Sulo!
Kokeilepa töissä ensi viikolla!


Smoothie.

Töissä tapaa hyviä tyyppejä, kuten nyt tämä Hirikin. 
Ihan yhtä komea hot dog kuin minäkin, 
emäntäkin meinasi ottaa sen kotio
töistä lähteissään - vieraan koiran!
Siinä se taas tuli todistettua: naisiin ei voi pieni koiranen luottaa;)
Hiri istuu.
 Terkut Hirille, olen varma, että me voitais narrata mun Sulo-kaveria
luulemaan meitä samaksi. 
Järjesteään sille killeri joku kaunis päivä!
Hiri ei istu.
Ja jos tää tuuleminen ei kohta lopu, muutan takaisin Komin tasavaltaan.
Koko ajan on turkki sekaisin:(

Rakastusta teille kaikille hörökorville,

Bivis pikkuruikkuinen

16.5.2015

Romantiikkaa ja siitepölyä ilmassa - atsiuu!

Heippa kaikki blogini seuraajat!
(tätä taitaa kuitenkin lukea enimmäkseen emäntäni ja paras koirakaverini Sulo)

Tämä ensimmäinen kevääni Suomessa on kyllä ollut vauhdikas - olen opetellut käyttäytymään, syömään kiltisti ja olemaan purematta puremiseen niin kovin tarkoitettuja ihmisten tavaroita. Niin kuin nyt kengätkin! Emännälläni on niitä ihan liikaa ja päätinkin syödä muutamia pois häntä ilahduttaakseni, mutta ei riemuittu sinä iltana! 
Tosin olen ihan varma, että hän pari päivää sen jälkeen oli jollain tapaa kuitenkin mielissään, kun joutui ostamaan uudet kävelykengät. 
Sitten niitä oli taas tarvittavat 25 paria.

....

Aamuisin on vähän aivastuttanut, kun kukat ovat kaikkien kiusaksi värkkäilleet ilmassa leijuvaa siitepölyä. Houkuttavat mehiläisiä kuulemma. Luulisi niitäkin aivastuttavan ja ärsyttävän, kun on pieni mehiläisennokka tukossa kaiken kevättä. Ne ovat nuo kukkien ja mehiläisten yhteiset jutut kuulemma aika kimurantteja, sanoi minulle Sulo. 
Whaaat? 
Vuh, ymmärrät sitten joskus myöhemmin, vuhahti Sulo.
Jaa, vastasin minä ja tuijotin ruskeilla nappisilmilläni
naapurikadun varsin pörröistä puudelia.
Pu-puppi-duu.

....


Emäntä osti minulle purulelun, jotta en nakertelisi enää kenkiä.
Se on tosi.....innostava.


Ihanaa kukkamehiläiskevättä
&
siitepölytystä toivotellen

Bivis pikkuruikkuinen,
koiruuksia täynnä;)

13.4.2015

Nuuskutelkaa koko nenän edestä!

Nuuh nuuh nuuh on ihan mahdotonta kuvitella enemmän tuoksuja tulvillaan olevaa aikaa kuin kevät!
Mullan muhevuus, ensimmäiset ruohonkorret ja kukat (tarpeettomia, mikäli minulta kysytään) ja kaikki mun kamukoirat, joita onkin jo kertynyt aikamoinen kennel. Nuuskuttelen myös mielelläni ihmisiä, nekin tuntuvat näin keväällä tuoksuvan paremmilta vaikka eivät kyllä niin hyviltä kuin tuo kuvassa oleva ystäväni Bääpeli.


Mää & Bääpeli.



Ihmistenkin kannattaisi nuuskutella enemmän - nokka vaan joka paikkaan ja nuusk! Tietysti, kun työntelee tätä nokkaa joka paikkaan aina välillä tulee pikkuharmia: erään kaverilabbiksenkin nokka toimi ampparin piikkipysäkkinä. Kokoa tuli tuplaten, joten pienestä nenästä haaveileville ei paras setti.
 Ja kissoja pitää nuuskia varoen, ovat yllättävänkin nopsia tassujen huitomisessa, nimim. Kokemusta rikkaampi. 

Down by laituri - vetokoiraleikki käynnissä;)



Kun tästä ilmat lämpenöö niin hajut paranoo! Emäntä nuuskii aina kahveja ja kukkia sekä yrttejä, minusta parempia lemuja ovat ehdottomasti menneen talven myyränkolot ja muutkin kivat raadot ja grillihiilet!

Nuuskikaa maailmaa - keräilkää hajumuistoja!

Pitää siristellä silmiä, pannahisen kevätaurinko!

Bivis pikkuruikkuinen

18.3.2015

Biviksen sääennustus puuhapäivälle: "Sää on todennäköinen!"

Vuh, etsi kuvasta kolme korvaa!
Heippa taas fanit!
Olen tänään lipitellyt jo vähän monta kupillista kahvia. Niin, te ihmiset ette tiedä, että me lemmikit puuhaillaan kaikennäköistä sillä aikaa, kun te olette poissa. Montakos kertaa (koira)perheissä aina joku sanoo "joks nää kaikki piparit on syöty" tai "vasta eilen ostin puoli kiloa kinkkua ja nyt ei ole kuin käärepaperit jääkaapissa!" Onneksi ihmiskunta on kautta historian olleet kovia syyttelemään toisiaan, niinpä me saadaan olla rauhassa. 

Kun vaan muistetaan nuolla keksinmurut huulista. Lips.

"On jäätelö hyvää, kun kaksin syö;)

Lips näyttää olevan tässäkin kuvassa meneillään. Se on mun emäntä ja ihan hulluna jäätelöön.
Tulikukon mansikka- ja vaniljapehmisvarastot on aina tuutissa, kun se lipoo niitä ihan aina.
Toi iso, ja nykyisin aika paljon kielenjälkiä omaava jäde on sitten silloin 28.3. lauantaina kierrettävä potkulaudalla, joten muista tulla kisaamaan. 
Siellä on sarjat lapsille ja kai aikuisetkin saa vissiin osallistua, ainahan ne änkee jokapaikkaan.
Palkintojentoivossa.


Tässä reipastelee mun kaveri, se on ihana ja tulee kans lauantaina vetämään kärryssä ihmisiä. TÄHÄN ei kyllä aikuiset mahdu ja me koiranpojat oltiin siitä kovastikin helpottuneita, kun äsken pölötettiin puhelimessa (niin, olettekos joskus ihmetellyt puhelinlaskujenne suuruuksia...).
No en ole soittanut. 
Tai muistaakseni yhdelle Tiibetinspanielille. 
Ja Japanin pystykorvalle Tokioon.


Pajunkisu

Löin vetoa yhden vetokoiran kanssa eilen ja se epäili, 
etten uskalla laitaa kissan kuvaa tähän mun blogiin. 
Hah, koirankeksit tassuun! 
Tässä se on: pajunKISSA!

Vuh vuh vuh!
Olkaahan onnellisia,

Bivis pikkuruikkuinen