18.3.2015

Biviksen sääennustus puuhapäivälle: "Sää on todennäköinen!"

Vuh, etsi kuvasta kolme korvaa!
Heippa taas fanit!
Olen tänään lipitellyt jo vähän monta kupillista kahvia. Niin, te ihmiset ette tiedä, että me lemmikit puuhaillaan kaikennäköistä sillä aikaa, kun te olette poissa. Montakos kertaa (koira)perheissä aina joku sanoo "joks nää kaikki piparit on syöty" tai "vasta eilen ostin puoli kiloa kinkkua ja nyt ei ole kuin käärepaperit jääkaapissa!" Onneksi ihmiskunta on kautta historian olleet kovia syyttelemään toisiaan, niinpä me saadaan olla rauhassa. 

Kun vaan muistetaan nuolla keksinmurut huulista. Lips.

"On jäätelö hyvää, kun kaksin syö;)

Lips näyttää olevan tässäkin kuvassa meneillään. Se on mun emäntä ja ihan hulluna jäätelöön.
Tulikukon mansikka- ja vaniljapehmisvarastot on aina tuutissa, kun se lipoo niitä ihan aina.
Toi iso, ja nykyisin aika paljon kielenjälkiä omaava jäde on sitten silloin 28.3. lauantaina kierrettävä potkulaudalla, joten muista tulla kisaamaan. 
Siellä on sarjat lapsille ja kai aikuisetkin saa vissiin osallistua, ainahan ne änkee jokapaikkaan.
Palkintojentoivossa.


Tässä reipastelee mun kaveri, se on ihana ja tulee kans lauantaina vetämään kärryssä ihmisiä. TÄHÄN ei kyllä aikuiset mahdu ja me koiranpojat oltiin siitä kovastikin helpottuneita, kun äsken pölötettiin puhelimessa (niin, olettekos joskus ihmetellyt puhelinlaskujenne suuruuksia...).
No en ole soittanut. 
Tai muistaakseni yhdelle Tiibetinspanielille. 
Ja Japanin pystykorvalle Tokioon.


Pajunkisu

Löin vetoa yhden vetokoiran kanssa eilen ja se epäili, 
etten uskalla laitaa kissan kuvaa tähän mun blogiin. 
Hah, koirankeksit tassuun! 
Tässä se on: pajunKISSA!

Vuh vuh vuh!
Olkaahan onnellisia,

Bivis pikkuruikkuinen


10.3.2015

Kevään ja vähän koirankin korvalla!


Minä tässä taas - Bivis pikkuruikkuinen!

Kyllä on ollut ihmeelliset viikot. Kaikki on niin uutta ja hiukan erilaista kuin kotimaassani Komissa. Olen pikkuhiljaa tutustunut muutamiin aivan ihaniin suomalaisiin - jotkut silmäilevät ensin alta kulmien, vaiti. Osa tulee heti ihan liian lähelle. Ensin ne haukkuvat, mutta sitten jo
 juostaan kavereina niin että lumi pöllyää. 
Sellaisia ovat suomalaiset koirat, varsin valloittavia!
(Minulla on jo oikein hyvä kaveri nimeltään Sulo).


Myös ihmiset ovat kivoja, vaikkakin alituinen pussailu on joskus hiukan vaivaannuttavaa, olenhan sentään japanilaista metsästykoirasukukuntaa. Varsinkin naisihmiset harrastavat tuota paljonkin. Kummallista on se, että kun olen pussannut suloista, pihamaalta löytämääni hienolöyhkäistä hiirenraatoa, niin naisihmiset kyllästyvät aika heti suukkoihin. 

Kuulinkin yhtenä aamuna lenkillä ollessani erään miehen sanovan toiselle, että hmissukukunnan mysteeririmmät otukset ovatkin juuri naiset.


Tämä on pieni askel minulle, mutta suuri ihmiskunnalle. Aion vielä joskus kirjoittaa sanakirjan
Suomi - koirankieli. Vaikka saankin vieraillessani emäntäni kanssa hänen kahvilassaan sieltä aina meille koirille tarkoitetun makupalan, niin hän ei ole vielä ymmärtänyt, että halua niitä MONTA.
Ja hän luulee, että hän kouluttaa minua. Suloista!

Sulosta puheenollen nyt pitää mennä höristelemään korvia. Toinen luppakorvani on jo noussut pystyyn kuin kevään ensimmäinen koivunlehti hiirenkorvan lailla (ei sen lötkön pihahiiren).
Treenaan tuota toistakin korvaa, ettei se jää luppahiirenkorvaksi.

Kevään hentoja tuoksuja lumen alta nuuskutellen,

Bivis the Blogger

PS. Mun kavereita (berninpaimenkoiranen) tulee vetämään kärryillä lapsia ja vissiin sen pentukavereitakin (jos ne saa luvan) tulee käymään silloin 28.maaliskuuta, kun on se ulkoilupäivä.
Tulkaa vaan kaikki mukaan sinne Tulikukon hulinapäivään, siellä on kilpailujakin;)
Viuh!